Golf-kausi lähestyy uhkaavasti loppuaan. Tai eihän sen mihinkään tarvitse loppua. Ne joilla on mahdollisuus, lentävät jatkamaan kautta etelään. Ja me loput siirrymme halliin hiomaan tekniikkaa.
Mutta ei golf ole mikään hallilaji, ainakaan minulle. Parasta on kauniit viheriöt aurinkoisessa kesäsäässä. Vaikka kesää ei kukaan voi pitkittää, ulkokautta voisi hyvin jatkaa pienellä panostuksella, nimittäin valoilla.
Ainakin pari viimeistä talvea ovat olleet sellaisia, että lunta ei ole nähty ennen kuin tammikuun lopulla. Maa on pysynyt hyvinkin sulana jouluun asti. Vaikka kosteus estäisikin kentillä kiertämisen - kukapa haluaisi rämpiä märässä nurmessa etenkään sillä kustannuksella, että seuraavan kesän viheriöt olisivat laikukkaita multapeltoja - rangella ja ehkä lähipelialueellakin voisi treenata huomattavasti pidempään, jos vain arkenakin näkisi vielä illalla, minne se pallo lentää.
Isosta investoinnista ei olisi kysymys. Pari hyvää valaisinta riittäisi rangen ja vaikka puttialueen valaisuun. Joillakin kentillä alueita on valaistukin, mutta ei läheskään kaikilla.
Vai ovatko golfarit niin mukavuudenhaluisia, ettei harjoittelijoita saataisi valoillakaan paikalle koleina syysiltoina?
Toisaalta, kun katsoo noiden intohimoisimpien kierrosmääriä, on ehkä hyväkin, että puolet vuodesta elämään mahtuu muutakin. Vai onko niin, että kesästä on pakko ottaa kaikki irti, kun golf-kausi jää joka tapauksessa niin lyhyeksi? Huomaan ainakin itsestäni sellaisen loppupaniikin näin syyskuussa: kelit ovat suosineet tänä vuonna, joten kentällä on tullut juostua tiheämpään kuin koko kesänä. Koskaanhan ei tiedä, josko tämä on se viimeinen kaunis päivä.
Joka tapauksessa, hallissa lyöminen ei ole lainkaan sama asia kuin ulkokentällä, joten minä ainakin jatkaisin mielelläni kautta vaikka sitten harjoitusten merkeissä "aidoissa" olosuhteissa niin kauan kuin sää sallii, jos vain pääsisin valoisaan aikaan - tai valaistulle - kentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti