Eilen se tapahtui, mä hurahdin golfiin. Se tunne, kun pallo vaan lentää ja lentää, joka lyönnillä. Tai lähes jokaisella. Mä en olekaan leijunut niin aikoihin.
Varmasti onnistumisessa oli osansa edellisillan pro Tapio Santalan oppitunnilla. Alun alkaenkin lyönnit lähtivät paremmin liikkeelle. Etenkin lyöntien suoruus oli varmasti korjatun käsien asennon ja mailan liikeradan mietinnän ansiota.
Todellinen läpimurto oli kuitenkin oma, villi kokeiluni. Esteratsastuksessa tehdään aina jossain vaiheessa harjoitus, jossa ratsastajan tulee sulkea silmänsä estettä lähestyessä. Tällä pyritään opettamaan siihen, ettei ratsastaja ennakoi hyppyä, vaan ainoastaan myötää hevosen liikettä.
Golfissa puhutaan siitä, ettei pidä miettiä pallon osumista, vaan liikettä. Jos lyö palloa, lyö korkeintaan pallon päälle tai liikaa alle. Silti neuvotaan, että lyöjän tulee katsoa palloa. Niinpä kokeilin sulkea silmäni siinä vaiheessa, kun nostin mailani ylös. Parin hutilyönnin jälkeen lyönti jo onnistui. Ja sen jälkeen ja sen jälkeen. Avasin silmäni, löin ja löin ja pallo lensi. Vaihdoin mailaa, suljin silmäni ja löin. Avasin silmät ja löin. Vaihdoin mailaa, vaihdoin lyöntipaikkaa - ja pallo lensi. Kaunis kaari, suora linja. Jos löin harhan, suljin silmät uudelleen. Jos löin huonosti, suljin silmät ja taas pallo lensi.
Upea fiilis!!! Enkä yrittänyt lyödä palloa, koska EN KATSONUT PALLOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti