Vaikeaksi osoittautunut pallopeli on herättänyt tällaisen vannoutuneen hevostytön mielenkiinnon. En silti ole ajatellut omistautua pelille kaiken muun elämän kustannuksella. Mieheni, joka on viettänyt koko kesän golfkentällä, oli peruskurssille lähdöstäni vallan innoissaan. Nyt loppuu nalkutus ikuisesta kentällä olosta, peliaikojen muun elämän rajoittamisesta ja olemattomasta yhteisestä ajasta. Voimme asua kentällä yhdessä.
Jo nämä ensimmäiset viikot ovat osoittaneet, että pieleen meni. Hermostun kentällä vitkuttelusta, pallot taivalle tai reikiin harjoituksesta riippuen, kamat autoon ja kotiin. En ymmärrä, miksi iltayhdeksältä pitää jäädä etsimään palloja puskista, lyödä väylällä toinen ja kolmas harjoituspallo tai mennä käymään klubilla ilman sen kummempaa asiaa. Kotona odottaa suloinen spanieli kosteanruskein silmin, murjottava teini, jolle kuitenkin on tärkeää olla läsnä ja tuhat kotityötä. Huomenna on taas työpäivä.
Meillä ei siivottu kahteen viikkoon, koska harjoittelin green cardia varten. Turhaan, pelikoe on vain muodollisuus. Aion kokeilla tätä lajia tosissaan, mutta se ei tule olemaan ainoa tärkeä asia elämässäni. Aion myös treenata systemaattisesti, mikä ei tosiaankaan tunnu olevan lajin harrastajille tyypillistä. Peliä vaan alle, pallo ilmaan keinolla millä hyvänsä ja siitä se lähtee.
Päätin kokeilla lajia kahdesta syystä. Ensinnäkin tarvitsen harrastuksen, joka vie ajatukseni pois työasioista iltaisin, jota voin kuitenkin harrastaa oman aikatauluni mukaan ja joka toivottavasti on vielä hauskaa ja sosiaalistakin. Toiseksi, mieheni lapset ovat sen verran isoja, että nyt on aika keskittyä toisiimme. Golf on sosiaalinen laji ja sitä harrastaa monet pariskunnat. Paitsi että voimme viettää golfkentällä yhteistä aikaa, voimme ehkä löytää sieltä uusia tuttavapariskuntia, yhteisiä ystäviä.
Kokemuksiani ja (epä)onnistumisiani voi seurata kirjoituksistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti