Eniten minua on ärsyttänyt golfareissa se asenne, että golf olisi jotenkin erityisempi kuin joku toinen laji. Että parasta lajissa on se, että siinä ei koskaan tule valmiiksi, vaan opettelu kestää loppuelämän, kun sen kerran on aloittanut. Tässä lajissa voit aina kehittyä paremmaksi, se on niin vaikea ja vaativa. Missä lajissa sitten muka tulee? Tunnetteko sitten jonkun jääkiekkoilijan, joka tekee jokaisesta laukaisustaan maalin? Tai pesäpalloilijaa, jonka jokaisesta lyönnistä syntyy kunnari?
Puhumattakaan työelämästä tai ihmisestä ylipäätään. Olen työskennellyt samalla alalla ja samantyyppisissä tehtävissä yli kymmenen vuotta ja joka päivä joudun myöntämään puutteeni. Kumppanina olen korkeintaan keskinkertainen: nalkutan helposti turhastakin, jätän omat tavarani levälleen, vaikka en siedä samaa muilta... listaa voi jatkaa loputtomiin.
Olen myös ihmetellyt, mikä siinä golfissa voi olla niin vaikeaa. Turhautunut omaan kömpelyyteeni. Eihän se voi ola vaikeampaa saada elotonta pientä palloa voi olla vaikeampaa saada tottelemaan kuin sellaista isoa elävää olentoa kuin hevonen. Jos lyön kaksi samanlaista lyöntiä, pallo lentää samaan paikkaan. Samakaan hevonen ei aina toimi samalla tavalla samoilla avuilla. Pari päivää sitten oivalsin kuitenkin asian toisen puolen. Hevonen yms antaa ratsastajan virheitä anteeksi. Nosta laukan, vaikka apuni olisikin vähän epämääräinen, kulkee suoraan vaikka istuisinkin hiemana oikealla. Eloton pallo ei anna mitään anteeksi. Se ei opi lentämään suoraan, jos minä lyön sen vasemmalle. Se lentää sinne vasemmalle aina uudestaan. Eikä se lähde lentoon millään muulla tavalla kuin sillä, että lyön maila oikeassa kulmassa palloa oikeaan kohtaan.
Harjoittelu siis jatkukoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti